Unet
Seuraavat# 354 :: 07.03.2010 :: HieropalliaperseeseenKerran näin unta että sain uuden koneen ja pelasin sillä GTA IVtä ilman lageja ja sillee +60fps ja se konee specsit oli 4x Intel i7 @ 9,5gHZ ja näyttiksenä 6x ATi Radeon HD5850 oc'd @ 1,7gHz ja sit IV rupeski lagittaa ja sitte heräsin.
# 353 :: 26.02.2010 :: PeräKerran näin unta että sain uuden koneen ja pelasin sillä GTA IVtä ilman lageja ja sillee +60fps ja se konee specsit oli 4x Intel i7 @ 9,5gHZ ja näyttiksenä 6x ATi Radeon HD5850 oc'd @ 1,7gHz ja sit IV rupeski lagittaa ja sitte heräsin.
# 352 :: 21.02.2010 :: Anti-JacksonfaniNäin äskettäin unta jossa olin One Piecen Bon Clay, sellainen balleriinahomo, ja olin rakastunut Michael Jacksoniin. Se oli... kamalaa... Ja olen siis oikeasti teinityttö.
# 351 :: 09.02.2010 :: Näin meilläNäin pienenä unta siitä, että olin jossain rock-konsertissa.
Kaiken tohinan keskellä päätin mennä vessaa. Juuri kun aloin tekemään tarpeitani, tuli pimeää, ja heräsin. Jalkojen alla tuntui hieman märältä, joten kurkistin sinne. Oho, laskin alleni.
# 350 :: 08.02.2010 :: LelouOlin merirosolaivan kapteeni ja luokkakaverit miehistö...
# 349 :: 04.02.2010 :: Hulluuden heijasteOn unia, monia unia, joista voisin kertoa, mutta nyt kerron eräästä tietystä unesta...
Lapsena, kun minulla oli kuumetta, näin usein valveunia. Ikään kuin unia, joissa osa näkemästäni oli huoneesta, jossa lepäsin, ja osa taas mieleni syövereistä kumpuavaa hulluutta. Unet olivat aina painostavia ja pelottavia, toivottomia, kuin olisit tuomittu kuolemaan, eikä sinulla mitään pelastuskeinoa. Kerranpa sitten näin todella kummallisen unen:
En muista mistä uni alkoi, mutta yhtäkaikki se oli kauttaaltaan hulluuden kyllästämä. Muistan, että ystäväni painostivat minua. He painostivat minua, mutteivat sen vähempään kuin kuolemaan. Kuolemaan, mutta kuolemaan muiden puolesta. Muista, että Maailma oli tuhoutumassa, ja että kaikki toivo oli menetetty. Mutta oli yksi johon saattoi luottaa äärimmäisen epätoivonkin hetkellä, ja se onnekas olin tietysti minä.
Minun oli siis uhrauduttava, jotta muut saisivat elää. Olin silloin vielä seitsemän vanha, eikä ajatus äkkikuolemasta (vaikkakin kunniallisesta) kiehtonut minua. Olin pikemminkin peloissani, kauhuissani. Itseasiassa meinasin pakahtua pelkoon, sillä ystävien painostus kaukui korvissani tuomionkellioina.
Sitten en enää muista mitään, mutta jotenkin, jostain syystä päädyn sairaalaan. Tässä kohtaa huone, jossa lepäsin, avartui eteeni kuumeisin silmin, ja näkyni sekoittui kuumeen aiheuttamiin hulluuden huuruihin. Makasin potilasvuoteella, ja pian huoneeseen astui kaksi hoitajaa. Myöhemmin (tai ehkä samalla) tajusin, että he olivat oikeasti äitini ja isäni. Hoitajat siis astelivat kuulumattomin askelin sänkyni vierelle. He kertoivat tilastani, joka ei muistaakseni ollut kummoinenkaan. Muistaakseni pystyin hädin tuskin liikuttamaan käsiäni. Hourailin kuolevani, kuolevani pian, mutta hoitajat lepyttelivät mminua. Joka tapauksessa joko hoitajien kehoituksesta tai omasta halustani päätin, että Maailma oli pelastettava, vaikka se tarkoittaisikin kuolemaani. Jotenkin heikko tilani sai minut luovuttamaan itsekkyyteni.
Sitten seurasi jälleen hämärä jakso, jonka aikana musitaakseni treenasin lihaksiani haavoistani ja vammoistani huolimatta. Muistan myös saaneeni puvun, jonkin näköisen supersankarin asun. Muistan astuneeni valtavaan rakettiin, ehkä vielä siteissä, ehkä jo parantuneena. Muistan kuinka minulle hoettiin, että jos en onnistu, Maailma on tuomittu tuhoon. Tässä kohtaa tuhon syy oli valtava meteori, joka uhmaavana vyöryi kohti meitä. Tajusin, että minulla oli vain yksi mahdollisuus, sillä epäonnistuminen tarkoitti kuolemaa. Muistan, että ihmiset toivottivat minulle onnea, ja muistan, kuinka raketin metallinen ovi sulkeutui takanani. Muistan, kuinka syöksyin avaruuden halki yksin, tietoisena tulevasta kuolemastani.
Seuraavat hetket olivat viimeiseni. En muista, miltä meteori näytti, mutta muistan valtavan räjähdyksen, kun törmäsin siihen. Rakettini räjähti tuhansiksi sirpaleiksi, ja minä kuolin niiden mukana. Muistan onnistuneeni. Sitten vajosin syvään unettomaan uneen...
# 348 :: 02.02.2010 :: Näin yks yö unta että olin bussissa, ja se ajoi ojaan. Sitten se lähti sillain vammasesti nousemaan se peräpää ja mä roikuin siinä penkissä kiinni. Sitten tipuin ja heräsin.
# 347 :: 24.01.2010 :: NörttityttöKoko päivän koneeni oli kettuillut ja läjäytellyt aika ajoin bluescreenin kehiin.
Näin sitten seuraavana yönä unta, että silmieni eteen aukesi suunnattoman iso bluescreen, jossa oli epämääräistä tekstiä ja yhden lauseen huomasin, jossa luki "Oot aika runkku, LOL". Huusin kurkku suorana "Eeeeeeeeeeeeeeeeeiiiiiiiiiihhh!", sillä tämä oli jokseenkin karmiva näky.
Aamulla siskoni kysyi minulta, että mitä ihmeen painajaista oikein näin, kun olin unissani huutanut "Eeiih!".
# 346 :: 22.01.2010 :: AcidNäin unta, että olin laitesukeltamassa parin kaverin kanssa. Yhtäkkiä vesivirta paino meidät todella syvälle meren uumeniin. Siellä ei ollut yhtään valoa, kunnes näin pienen valopilkun edessä. Vaikka paine oli valtava, pääsimme uimaan kohti valoa. Juuri ennenkö heräsin, näin että valonlähde oli valtava "syvänmeren lamppukala".
Herätessäni, näin vielä hetken ajan otuksen tyynylläni.
# 345 :: 09.01.2010 :: Näin unta että kaatuin johonki ihme paikkaan, ja mun kaula tuli vasemmalta puolelta täyteen neuloja. Repäisin ne kaikki kerralla pois ja huomasin että siitä kohasta missä ne neulat oli ollu tuli iha kauheesti verta. Laitoin siihen sitte käden ja siitäki tuli yli. Sanoin mun vieressä olevalle kaverille:
"Huoh mun kaulasta tulee taas verta. Viitsisitkö soittaa johonki tää on kauheen tylsää ko aina käy näin"
:D
Seuraavat