Mullahan ois toki montaki unta kerrotavana, mutta nyt ois yks joka tuli mieleen...
Okei, olin siis synnyin kaupungissani, Rovaniemellä. Useimmissa unissani olen Kokkolassa, mutta nyt harvinaisesti siellä pohjoisessa. Olimme luokkani kanssa menossa jollekkin luokkaretken tapaiselle. Kävelimme siinä lumista tietä, joka muuten tosiasiassa taisi olla latu. Minulla ei ollut kuin kylpytakkini päällä, mutta kukaan ei senkummemin, en edes minä, huomannut sitä. Useimmissa unissani olen se sama kylpytakki päällä, ja uskon että sillä on jokin merkitys.
Kävelimme siis lumista latua, joka kulki kohti ystäväni taloa. Hän ei edes ollut luokallani, vaan jo lopettanut koulun, mutta jostain syystä me nyt kuljimme tuttua reittiä hänen kotiinsa. Sisällä ei ollut lainkaan niinkuin hänen luonaan yleensä, ja muistan seuraavasta ajanjaksosta vain vähän. Olen ovella ja katson sisään. Pimeähkön käytävän päässä on iso tarjotillinen eriasia kynttilöitä. Ne ovat kaikki sytytettyjä, ja joku luokkalaisistani leikkii niillä. Menen estämään, sillä steariini sotkii helposti huonekalut, enkä halua hänen sotkivan ystäväni taloa. Jotain siinä sitten tapahtuu (muistini on tässä sumea) mutta lopputuloksena seison jälleen ovella, tosin nyt ulos katsoen.
Jostain ja yllättäen tajuan, että tämä on unta, ehkä joku ystävistäni sanoi sen.. Joka tapauksessa katson ystäväni saunan ovea (jonka ei kuuluisi olla tässä käytävällä! ) ja se on sellainen musta lasiovi. Katson sitä hetken, mutta muistankin, että tämä on unta. Aina lapsena, kun tajusin näkeväni unta, ilmestyi automaattisesti jostain muumi Mörkö. Nytkin sen olisi pitänyt ilmestyä, mutta juuri kun aloin kuvitella lasi oven varjoista sitä, muutinkin mielikuvan valtavaksi rukoilijasirkaksi. Jotenkin kummallisesti lasioven varjoista alkoi irrottautua valtava "taistelijasirkka" jona sen kuvittelin. Se hyökkäsi kimmpuuni, mutta yllätyksekseni en kuollutkaan, vaan taistelin vastaan. Se sai otteen käsistäni saksillaan (jollaisia ei muuten ole rukoilijasirkalla..) ja painimme jonkin aikaa siinä.
Lopputulosta en muista, mutta hämärästi muistaisin lähteneeni kävelemään pois ystäväni talolta, lopulta tajuten vähä vaatteisuuteni ja huomaten jalkojeni paleltuvan hangessa. Heräsin melko säikähtäneenä, mutta jatkoin pian nukkumista.